6. syyskuuta 2017

#45 Suomenhevoselle

6.9 Suomessa on liputuspäivä Suomenhevoselle. Kaikki varmasti tietävät, että vuosi 2017 on Suomi 100 -juhlavuosi, mutta suomenhevosella onkin täynnä jo 110 vuotta! 

Suomenhevonen on monipuolinen. Sitä voidaan käyttää työhevosena, ravihevosena sekä ratsuna lajissa kuin lajissa. Suomenhevosesta tuli virallisesti suomen kansallishevonen vuonna 2007.

Minä tunnen niin monta suomenhevosta, ja suomenhevoset ovatkin hurmanneet minut täysin. Vanha hoitohevoseni Tähti Tuiska tulee varmasti ensimmäisenä mieleen, ja toisena tottakai Wauhti-Wintiö, luottoratsuni Muurimäen tilalta. 



Missä olisimmekaan ilman sinua?
Sinä nelijalkainen,
hallavaharjainen,
märkäturpainen,
ystävämme suomenhevonen.

Eipä ole mulla maailmassa muita,
on taivahan katto,
maantien matto,
ja seininä metsien puita,
ja kaverina suomenhevonen.

Sulla ukkini raivasi pellot,
missä lenteli aura,
kohta heilimöi kaura,
ole hyvä hevonen,
ystäväni suomenhevonen.

Ja kun Kannaksella ryskyivät tankit,
oli pakkanen, hanki,
sinä olit konettakin luotettavampi,
ystävämme suomenhevonen.

Nämä kylät ovat tyhjäksi jääneet,
ei aurata teitä,
ja vanhuus vaivaa jääneitä,
vaan vielä on heitä,
ja joku hevonen

Kun kerran minä erkanen täältä,
maantien päältä,
elämäni talvitien liukkaalta jäältä,
haudatkaa mut hevoseni viereen.

- Huojuva Lato, Suomenhevonen


3. syyskuuta 2017

#44 Harjoituskoulukisat Seppälässä

3. syyskuuta eli tänään Seppälän tallilla oli kouluratsastuksen harjoituskilpailut. Itse en ehkä olisi muuten keksinyt niitä lähteä katsomaan, ellen olisi tiennyt että hyvä kaverini Sara kilpailee niissä. Pääasiassa lähdin kuvaamaan Saraa, mutta muutamasta muustakin tuli räpsittyä kuvia. Lisäksi postauksen lopussa on maailman surkein ensimmäinen blogivideoni, joku wannabe -my day, kun kävin tallilla. Pääasiassa videossa ei kylläkään näytetty matskua kisoista, koska akku loppui kesken kaiken. Videossa siis on aamurutiiniani, ja yksi tai toinen pikkupätkä kisoista.

Minun ymmärtääkseni harjoituskisojen jälkeen piti olla jotkut ei harjoituskisat, mutta varma en ole. Minä kuitenkin jäin katsomaan vain harkkakisat, joissa oli muutamia osallistujia. Tässä postauksessa on kylläkin kuvia vain Annikasta? ja Vilkkaasta ja Sarasta ja Elmeristä.


Tästä alaspäin olevissa kuvissa on Sara Kivinen & Fylking















Sellaiset kuvat tältä päivältä. Osa vähän huonolaatuisia, mutta suurimmaksi osaksi onnistuneita, koska olenhan minä ihan amatööri vielä. Sitten saatte nähdä ehkä maailman surkeimman blogivideon, Ponivoimat pelissä -blogin ihkaensimmäisen videon, mutta ei todellakaan viimeisen. Tästä sitä lähtee kehittymään. Suosittelen myös lämpimästi katsomaan videon HD:na!




Jos video ei toimi, katso se tästä!

Tälläisiä tallikisa -postauksia on tulossa jatkossakin jonkun verran, sillä täällä Seppälässä on säännöllisin väliaijoin kisoja koulussa ja esteillä. Jos pääsen, menen katsomaan myös tulevia estekisoja, jotka lienee muistaakseni 17.9.

Ja sitten ilmoittelen vielä, että varmaan huomasitte uuden 'syksyisemmän´ulkoilmeen blogissani. Ryhmässämme tuli ainakin positiivistä palautetta, mutta kerro siitäkin mielipide kommenteissa!

Mutta kiitos jos luit tänne saakka, ja katsoit videon! Jos katsoit videon, pistä vaikka peukku pystyyn tai laita kommenttia mikäli haluat että teen lisää videoita!

27. elokuuta 2017

#43 Mikä Aapoa vaivaa?

Miksi et voi ratsastaa Aapolla?
Mikä Aapolla on?
Lopetatko Aapolla?

Viimeiseen kysymykseen voin sanoa vastaukseksi ei, en ole lopettamassa Aapolla. Minulle tulee päivittäin kysymyksiä Aaposta ja sen tilanteesta. Mikä sitä vaivaa? Olen sanonut edellisemmissä postauksissa, että olemme liikkuneet aika rajoittuneesti Aapon kanssa, on pakko mennä ilman satulaa ja lähinnä höntsäillään. Kaikki valittavat minulle miksi menen ilman satulaa enkä tee Aapon kanssa mitään kunnollista. En mene ilman satulaa huvikseen, vaan siihen on omat syynsä, ja minä en niihin ole vaikuttanut tai voi vaikuttaa.

Aloitetaan vaikka keväästä. Aapo ei nostanut esimerkiksi oikeassa kierroksessa niin sanottua vasemman jalan laukkaa. Funtsittiin siinä Aapon omistajan kanssa mistähän moinen voisi juttua. Aapon omistaja kertoi, että poni nostaa laukan ilman mitään ongelmia kärryjen edessä, eli ongelman on pakko johtua Aapon satulasta.

Noh, sitten eräs kerta päätin nousta Aapon selkään ilman satulaa. Mitähän siitä mahtoi Seurata? Hyvää vaiko sitten pahaa? Minua varoitettiin rodeosta ja kerrottiin turvaliivin ja kypärän tärkeydestä. Nousin selkään, eikä poni ollut moksiskaan. Oli sen sijaan herkempi avuille. Ja kas kummaa, molemmat laukatkin nousivat. Siinä oli varmistus siitä, että vika oli satulassa.


Koko satula -asia sitten jäi pitkäksi aikaa kuoppaan. Menin joka kerta ilman satulaa, koska omistaja sanoi alkavansa kesällä katsomaan uutta satulaa. Aapo pärjää vanhalla epäsopivalla vielä hetken. Se hetki sitten venähti, ja asia kaivettiin kuopasta taas ylös. Kylläkin vähän väärässä kohdassa. Aapo oli alkanut ontumaan. Siinä tuli viestiä, että Aapo ontuu, ei voi ratsastaa. Minua ärsytti kyllä todella paljon, koska asiaa olisi pitänyt alkaa hoitamaan ennen pahinta. Nyt se on jo myöhässä kun kivut ovat valloillaan.

Oli heinäkuun alku, enkä ollut ratsastanut Aapolla lähes koko kesänä. Ennen kipuja kävin vauhdikkaassa maastossa. Laitettiin viestiä, ja kysyttiin onko Aapo jo parempaan suuntaan. Vastaus oli kielteinen, mutta omistaja sanoi että voin silti tulla kevyesti ratsastamaan ilman satulaa. Ohjeiksi annettiin että saa mennä kaikkia askellajeja, mutta ravissa pitää keventää tasapuolisesti molemmille jaloille, ja laukata yhtä paljon molemmille jaloille. Piti aloittaa ensin vastalaukasta. Jos Aapo laukkaa oikeassa kierroksessa vasemman jalan laukkaa kaksi askelta, saisin mennä myötälaukkaakin vain kaksi askelta, ja toisinpäin.

Aapohan onneksi laukkasi molemmille jaloille tosi hyvin, ja sitten kokeiltiin ilman käsiä laukkaa.


Homma jatkui samalla mallilla, ja hieroja kävi silloin tällöin avaamassa paikkoja. Ennen ratsastusta ja ratsastuksen jälkeen tehtiin aina tietyt venytykset. Eräänä kauniina helleiltana olin sitten Aapolla ratsastamassa, ja tuli edes vähän valoa tunnelin päähän. Omistaja kertoi, että Aapolle tulee 8.9 satula sovitukseen. En ole sen jälkeen käynyt ratsastamassa, joten en tiedä oliko satula sopiva vai ei, mutta toivon että olisi. Satulan myötä saataisiin aikaan kunnon treeniä, ja ehkä päästäisiin niille ratsastustunneille, joita mielessä on haudottu. 

Hetki sitten taas kyseltiin tilanteita, niin saatiin vastaukseksi että ei voi tulla, Aapolla on lihaskipuja. Sen jälkeen ei olekaan otettu yhteyttä.

Nyt voin siis sanoa, että ilman satulaa meno ja höntsäily on johtunut Aapon tilanteesta, tässä hetkessä lihaskivuista. Toivotaan että poni paranisi pian ja saataisiin aikaan kunnon treeniä, jonka satula ehkäpä mahdollistaisi!


Kiitos kun luit! Tänään tuli vähän lyhempi postaus, mutta viis siitä. Jospa syyskuun aikana saataisiin vähän enemmän postauksia aikaan. Haluaisin saada ulos Linkkaa blogisi -arvostelut ja jos saan yhden kirjan käsiini niin esittelyä siitä.

13. elokuuta 2017

#42 Tavoitteet tulevalle ratsastuskaudelle

Vuoden 2017 vuoden syksyn ratsastuskausi on pyörähtämässä käyntiin ihan pian, joten olisi jo korkea aika koota kasaan tavoitteet uudelle tulevalle syyskaudelle. Minulla niitä on kasoittain, ja jaan teille nyt muutamia tavoitteita, ne keskeisimmät jotka ensimmäisenä tulevat mieleen. Minä vaihdan nyt siis tallia, ja käyn tästä syksystä edespäin Seppälä Stablesilla. Kävimme kesällä neljä kertaa tutustumistunneilla, ja nyt ostimme sitten paikat kausitunneille. 

Uusi talli, uudet kujeet, voi kai niinkin sanoa! Seppälä on minulle vielä suht vieras, mutta syksyn aikana varmasti tulee tutuksi uudet hevoset, opettaja ja jotkut tallitytötkin. Niin ainakin toivon ja uskon. Mutta eiköhän vain aloiteta tavoitteistani!


En edes itse muista kuinka kauan olen uskotellut itselleni ja sanonut muille, että olen esteratsastaja. Melkein henkeen ja vereen. Olen ollut lähes aina sitä mieltä että esteratsastus on se minun juttuni, ja haluan kehittyä siinä aina vain paremmaksi. Kehityinkin Aramaran aikoina ihan huimasti, ja olen päässyt hyppäämään tähän mennessä 90cm asti. Siinä tuli kuitenkin vain joku raja. Minusta tuntui ettei perus ratsastustaitoni riitä koko hommaan, vielä. Kauden päätavoitteena minulla on saada oma perusistuntani ja perus koulujutut hyvin kuntoon, ennen kuin alan nostamaan estekorkeutta. Onhan nyt ihan okei hypätä silloin tällöin 40-60cm, mutta pääpainotus kohdistuu koulupuolen yleisasioihin.


Ratsastuksen maailmassa on muutamia virheitä, jotka ovat yleisiä monilla ratsastajilla. Kyselin Hevosbloggaajat -WhatsApp -ryhmässä mitkä mahtaisivat olla ratsastajan yleisimmät virheet. Sain vastaukseksi seuraavat: kantapäät eivät ole alhaalla, katse ei ole menosuuntaan, ei kanneta käsiä, nyrkit eivät ole pystyssä, etu- tai takakeno, istuu vinossa, ei ole rento, on kovakätinen, raippa on jossain muualla kuin reiden päällä, ohjien vetäminen taakse, jalan kääntäminen sisä- tai ulkosyrjälle tai jalustin on liian syvällä jalassa. Kerron alla mihin edellämainituista virheistä samaistun tai olen samaistunut itse. Jos en enää samaistu virheeseen, kerron miten pääsin virheestä eroon.

Kantapäät ylhäällä

Minulla ei ole oikeastaan ikinä ole ollut sitä virhettä, etten osaisi pitää kantapäätä alhaalla. Olen aina osannut pitää oman jalkani hyvässä asennossa. Tietenkin alkuaikoina kun en vielä oikein ymmärtänyt vielä missä kantapään pitää olla, niin kantapääni saattoi vaihdella paikkoja ynnä muuta, mutta suunnilleen viimeisten neljän vuoden ajan olen osannut pitää hyvin kantapääni ja koko jalkani asennon. Harjoitusravissa kantapäät saattavat nousta jos ravi on tosi pompottavaa, mutta normaalissa askelluksessa se pysyy visusti paikoillaan.

Katse muualle kuin menosuuntaan

Odotinkin tätä kohtaa. Voin nyt ylpeänä kertoa, että ole suurimmaksi osin päässyt yli tästä virheestä. Katseeni ei porautunut ikinä mihinkään kentän ulkopuoliseen elämään, vain katsoin aina hevosen korviin. En tiedä miksi kaikkien ihmisten mielestä juuri hevosen korvat ovat niin kiinnostavat että niitä pitää tuijotella koko ajan. Pääsin virheestä yli vain siten, että minulle huomautettiin tarpeeksi monta kertaa, ja kun en jaksanut enää kuunnella jatkuvaa huomauttelua, huomasin ettei minulle enää mainittu asiasta. Nykyään pystyn koulutunneilla pitämään aina katseeni kohti menosuuntaa, mutta estetunneilla välillä katseeni porautuu tulevaan esteeseen, ja saatan välillä tuijottaa estettä hyppyhetkellä vaikka pitäisi katsoa eteenpäin tai seuraavalle esteeelle jos kyseessä on rata.


Kädet kaulalla

Olen mennyt viimeisten kahden kolmen vuoden aikana todella paljon ilman satulaa. Minulla on ollut ongelmana aijemmin, etten osaa kantaa käsiäni, mutta nykyään tästäkin virheestä on päästy eroon kun sain oman kyynärkulmani kuntoon. Ratsastin joskus suoralla kädellä, joka on myös yleistä. Nyt kuitenkin minulla on ainakin yleensä hyvä kyynärkulma.




Etu- tai takakeno & vinossa ratsastaminen

Taas voin sanoa, että minulla ei ole ikinä ollut mitään ongelmaa etu- tai takakenon kanssa. Olen aina pystynyt istumaan niin sanotusti keskikohdassa. Yksi ongelmallinen asia on että ratsastan hieman vinossa, kallistuneena sisäpuolelle. Tätä asiaa on alettu 'hoitamaan' aika hyvin, ja olen saanut paljon apua ja vinkkejä asiaan. Etenkin Muurimäen Mari on huomauttanut asiasta, ja olikin ensimmäinen joka tästä huomautti. En ole varma onko tämä hevoskohtainen virhe, koska muut opettajat sanovat että ratsastan siististi suorassa, mutta Marin tunneilla ratsastan vinossa. Aina kun olen kallistuneena sisäpuolelle, minua käsketään katsomaan ulospäin kentästä, ja muutaman toiston jälkeen pystyn ratsastamaan suorassa. Tästä voisin vaikka joskus tehdä erillisenkin postauksen jos haluatte!


Rentous

Rennosti istumisessa on ollut minulle pitkään ongelmia. Olen puristanut liikaa jalalla. Puristin hevosta kylkeen etenkin pohkeella ja reidellä, en niinkään kantapäällä. Tämän asian olen kuitenkin saanut onnellisesti korjattua, ja tällä hetkellä pystyn ratsastamaan lähes tilanteessa kuin tilanteessa rennosti.

Ohjan käyttö

Tästä saattaakin tulla pitkä stoori, sillä ohjan käytön kanssa minulla on ollut niin paljon ongelmia ja erilaisia virheitä. Yleinen virhe ainakin aloittelijalla, miksei kokeneellakin on ohjan löytstyminen. Minulla ei onneksi ole ollut koskaan tätä ongelmaa, paitsi jos hevonen on peräänannossa. Peräänannossahan hevonen kulkee niin sanotusti itsensä läpi, eikä välttämättä pidä kaulaa kaarella, niin kuin moni luulee. Ensimerkiksi kun Vintiö alkaa hakeutua peräänantoon, annan sille huomaamattani pitkän ohjan. Sitten joudun kiristelemään sitä koko ajan. Normaalisti jos hevonen ei ole peräänannossa niin ohjat pysyy käsissäni, ellei nyt hevonen nakkele niskojaan ihan hirveästi. Sitten seuraavasta virheestä toiseen. Myötääminen. Vihaan sitä sanaa. Opettaja huomauttaa minulle joka estetunti että myötää, myötää myötää. Sain pienen opetustuokion valmennuksessa missä minun pitää myödätä, ja nyt olen saanut sen hyvin kuntoon. Joillain hevosilla jään kuitenkin vetämään suusta.


Raipan asento

Raipan käyttö on ollut tuttu juttu minulle jo ensimmäisistä ratsastuskerroistani. Olen aina pystynyt pitämään sen hyvässä asennossta, eli sojottamaan taakse, hieman alaviistoon reiden halki. Sellainen raipan asento minulle ainakin on opetettu. Joillain talleilla kuitenkin annetaan raippaa kaulalle, joten olen kuullut että kun he ovat vaihtaneet tallia, raipan asento on ollut vaikea pitää kun vanhalla tallilla napautettiin merkiksi kaulalle.


Jalan asento jalustimessa

Tämä on ollut aina helppo nakki minulle. Jalka on jalustimessa päkijän kohdalla, sillä hyvä. Sinä ei ole ollut koskaan minkään laista vaikeutta, joka on tietysti hyvä asia!


Kerroin yllä omista virheistäni, ja siitä miten olen saanut ne korjattua, tai miksi minulla on sellainen virhe. Jos käytin esimerkkinä jotain, ja samaistut esimerkkiin, tarkoituksenani ei todellakaan ollut loukata, että on huono jos on tämä tai tuo virhe. Nämä kaikki olivat omia kokemuksiani!

Yksi tavoitteistani olisi löytää sellainen sopiva lemppariheppa jonka kanssa lähtisin kehittymään. Olen mennyt Seppälässä vain Vilkkaalla, Hellulla ja Fränkillä. Hellu ja Fränk ei oikein tuntunut minun hevosiltani. Vilkkaalla menin kaksi kertaa, ja se on ollut tähän mennessä oma suosikkini. Seppälään tuli perjantaina kolme uutta hevosta, joista en tiedä vielä mitään. Toivoni mukaan haluaisin niistä itselleni 'treenikaverin', vaikkein mitenkään aktiivisesti treenaakaan. Toivottavasti saitte jotenkin kiinni mitä tavoittelen tältä kaudelta. Jos saan perusistuntani ja taidot semi hyvin kuntoon, voin kevään tavoitteet ehkä astelella enemmän estepuolelle.

Nyt loppuun vielä infoa tulevista postauksista. Linkkaa blogisi -blogiarvostelut ovat juuri työn alla ja ne tulevat kahdessa osassa. Kun ne on saatu ulos, Summer Bucket List -listan rangaistukset pitäisi kuvata. Kuvaan vain videon missä kaadan luultavasti vettä päähäni. Kertomani uusi postaussarja hevosen sairauksistakin pitäisi aloittaa, ja pari bloggaajahaastattelua kertovassa muodossa olisi tarkoitus saada ulos. Katsoo sitten mitä ehtii elokuun aikana ja mitkä heittävät syyskuun puolelle. Aapon ajostakin olisi tarkoitus saada jotain aikaiseksi, ja samalla Aapon kuulumiset, taas huonompaan suuntaan.

Koulut alkoi meidän paikkakunnalla keskiviikkona, ja minä siirryin uuteen hienoon yläkouluun. Olen tosiaan vasta kutosella, mutta olemme silti yläkoulussa tietyistä ja monista syistä. Toivottavasti koulu ei hirveästi ala vielä kutosella painamaan ja estämään bloggausta, mutta kirjoittelen aina kun on aikaa ja sitä tärkeintä ainesta, eli motivaatiota.

Yritin tässä nyt jotenkin pukea tulevaisuuttani sanoiksi. En tiedä onnistuinko, mutta omasta mielestäni tuli ihan hyvä postaus. Heittäkää ihmeessä kommenttia tulemaan! Kiitän ja kuittaan tältä päivää!


2. elokuuta 2017

#41 Vanhoja ystäviä tapaamassa // lyhyt kuvapostaus

Eilen olin hyvän ystäväni Miljan mukana vierailemassa Muuramen Hillside Stablella. Lähes kaikki nyt varmaan tietävät, että Aramara lopetti ja kaikki hevoset lähtivät uusiin koteihin. Lähes kaikki tuntihevoset lähtivät kalajoelle, mutta shettistammat Husana ja Felicia muuttivat Hillsideen. Olin eilen kuvaamassa Miljan tuntia ja halailemassa pikkuponeja joita oli ollut valtava ikävä. Felicia ja Husana voivat siellä onneksi todella hyvin! Tänään teen teille lyhyen ja kuvapainotteisen postauksen joka sisältää Miljan ja Husanan ratsastuskuvat ja ehkä pari muutakin kuvaa.


Ihanat ponit, musta on Husana, vaalea Felicia <3











Siinä oli ne kuvat Hillside Stablelta. Minulla oli ainakin tosi kivaa ja talli vaikutti tosi mukavalta. Suunnitelmissa olisi että tulisin joku tiistai ratsastamaankin. Postaus tosin jäi lyhyeksi kuten sanoinkin, mutta kamerassani oli sellaisia häiriöitä, että se näytti että olisin ottanut vain ne kuvat mitkä otin Hillsidessa, mutta kortti oli täynnä. Toisekseen toisen tunnista oli vähän hankalaa kirjoittaa.